Tänään kävi se valokuvaaja. Aika hyvin se luokkakuva mahtoi onnistua, siinä mä hymyilin. Mutta yksittäiskuvasta en oo niin varma. Kyllä se hymy tuli aika väkinäisesti. Kun ei muistanut yhtään naurattavaa juttua vaikka Vesa oli kertonut niitä aika paljon senkin tunnin aikana.

Kun me mentiin sinne saliin kuvattavaksi, niin joku heitti mun niskaan jotain muruja. Teppo kai.

Seuraavalla välitunnilla Mervi ja Paula ja minä taas lähettiin kävelemään. Ja arvaapas kuka tuli vastaan kavereineen nurkan takana. Se yks hyvännäköinen jätkä. Ja katsoi taas niin ihanasti. Paula just kaivoi karkkia taskustaan ja puhui jotain tarjoomisesta.

Linja-autossa Paula sanoi, että Ulla S. yhtäläiseen juoksee siellä apukoululla. Mä kysyin: miten niin? Paula: Kun sillä on se yks jätkä siellä. (Mä aloin tulla mustasukkaseks.) Heti kyselin että kuka. Paula sanoi, että ei hän sen nimee tiiä, mutta mainitsi jostain Veijosta tai Velistä. Vai liekö ollut Veijalainen, en mä kuullu kun se auto läks käyntiin just silloin. Sitten mä hoppusin että minkä näkönen. Paula vastasi että tavallisen näkönen. Mä kysyin: Mikä on tavallisen näkönen? Paula sano että en tiijä ja vaihto puheenaihetta ja sano: Kyllä mä inhoon tota Keskisen Pertin pärstää. Mä sanoin että minä alan inhota kohta kaikkia pärstiä. Sitten me puhuttiin kaikkee muuta puutaheinää kunnes Paula sanoi: Se jätkä saattaa olla meidän takana. Mä vähän helpotuin kun meidän takana oli se vaalee kiharatukkanen joka tuijottaa kulmiensa alta.

Ai niin, meillä oli toka tunti liikuntaa ja kun me tultiin pois kentältä niin apukoulun jätkät tuli vastaan. Sekin yks, mutta ne kulki niin kaukaa. Sitten tulomatkalla linjavaunussa (Paula inhoaa sitä linjavaunu-sanaa) se istu ihan takimmaisessa penkissä yhen toisen pojan kanssa. Kun linja-auto meni, niin ensin se ei katsonu, mutta sitten musta tuntui kuin se olis vilkaissut tänne päin.

Ensi maanantaina tulee valokuvaaja. Pitää sitten tehä oikein hyvä meikki ja pukeutua värikkäästi. Mä aion ostaa ne kuvat, onnistuipa tahi ei.

Muuten syksyn muotivärit ovat viininpunainen ja vihreä. Tarlvitakit tulevat olemaan semmoista paksua pehmeää villakangasta. Ruudullista. Mulla vain on se hölmö polviin asti oleva takki. Nyt on muotia sellainen pituus että yltää helma vähän yli takapuolen. Lyhentäisköhän sen talvitakin. Kun mulla ei kuitenkaan oo rahaa siihen pörröjakkuun.

Mä näin eilen Ilua monta kertaa. Ekaksin heti aamulla tuli käytävällä vastaan. Sitten välitunnilla oli rappusilla kaveriensa kanssa, kun me Paulan kanssa oltiin yhen pylvään luona. Katsoi monta kertaa ja hymyili yhtä aikaa kuin minäkin.

Niillä oli yhtä aikaa tunti lutikalla. Silloinkin katsoi monta kertaa.

Se yksi apukoululainenkin tuli tänään meidän autoon. Oli vähällä myöhästyä. Katsoi muuten yhden kerran.

Linja-autossa Paulan kanssa hohotettiin kauheasti. Kun se vaaleenvihreetakkinen töllöttäjä oli tullu liian lähelle Paulaa kirjastossa. Siitä me keksittiin vaikka mitä ja monesta muustakin. Siitäkin kun Jukka istu meidän takana. Nyt ei se hyvännäkönen menny takimmaiselle penkille kun se oli täynnä lukiolaisia likkoja.

Ilu tuli tänään käytävällä vastaan. Kulki ihan vierestä.

Linja-autoa illalla odotettaessa sekin yx apukoululainen katsoi yhen kerran.

Sitten kun me jäätiin pois autosta, niin se istui takapenkillä ja katsoi takaikkunasta kunnes auto oli häipyny näkyvistä. Mikskähän se nykyään istuu aina yksin? Muistaakseni se ennen istui yhden vaaleen kiharatukkasen kans ja ne aina vielä puhui jostain Kinnusesta. Muuten se vaaleakiharainen katsoo mua aina kulmiensa alta. Ei ne suuttuneet oo, kun maanantainakin se hyvännäkönen käveli sen kiharatukan kanssa.

Paulaa tänään rupes töllöttämään yksi vaaleenvihreetakkinen lukiolainen. Kyllä me naurettiin hirveesi, kun Paula näytti, miten hän olisi lyönyt sitä töllöttäjää päähän laukulla. Nimittäin mökille tullessa. Nimittäin naurettiin.

Apukoululaiset tulivat oppikoululle, maataloustunnille kai. Me Paulan kans kulettiin siitä oven luota kaks kertaa ohi. Mä katoin alas kun en ilenny katsoo niihin päin, kun musta tuntu että ne jätkät tuijottaa mua. Sitten me kierrettiin koulurakennuksen ympäri ja tultiin kirjaston oven kohdalle niin kolme niistä apukoulun jätkistä tuli vastaan. Yks niistä (aika hyvän näkönen muuten) tuijotti sillä tavalla että se sain mun sydämen tykyttämään puolta nopeammin. Mutta ei se kestäny kuin sekunnin korkeintaan. Mutta se riitti mulle.

Se hyvännäköinen apukoululaiskundi kulkee muuten meidän autossa. Mikskähän se on apukoulussa? Ei se mitenkään hölmön näkönen oo. Ihan tavallinen poika. Muistuttaa jonkin verran Anssia. Se on jotain 14-17-vuotias. Voipi olla viimeisellä luokalla. Mä istuin linja-autossa sen takana yhtenä päivänä. Tais olla viime perjantai.

Pitänee kertoa minkä näköinen se on. Suunnilleen yhtä pitkä kuin Anssi, tukka vähän vaaleamman ruskea. Silmät muistaakseni siniset. Ja sill on samanlaiset kumpparit kuin mulla.

Ihastun aika helposti. Nytkin on kolme ihastusta. Varmasti sitten kun olen viidennellä, niin kundit loppuu. Entiset makeet tyypit menee pois ja sitten ei oo kuin pentuja.

Nyt mun on pakko lopettaa, sillä läxyjäkin pitäis keritä lukee tänä päivänä, et huomenna osais.

Tänään on hyvä ohjelma radiossa "Jytää ja purkkaa" Varmasti siinä tulee Sweetia ja Sladea. Mä kerron nyt vähä eilisestä.

Eilen autoa odotettaessa Anni sanoi Erjaa toheloksi. Erja sanoi: "Toheloksi minnuu on muutti tohelot sanonu." Erjalla on hyviä sanontoja. Kannattaa painaa mieleen.

Ilu on ostanut tummanvihreän koltun. Se osti vaaleenvihreen sillion kun mulla oli se vaaleenvihree farmaritakki. Ja nyt mulla on tummanvihreä samettitakki. Niin myös Iivarilla. Aina sen pitää matkia mua. Sillä oli korkeakauluksinen villapuserokin niinkuin mulla. Ihme, kun oli vaaleanruskea eikä keltainen.

Ilu ja sen kaverit heiluivat yhellä välitunnilla Einin ja sen kaverin kanssa.

Mä töllötin Ilua silmiin (me kulettiin ihan vierestä) mutta se tuijotti jonnekin meidän ohi.

Uskontotunnilla kuunneltiin hengellisiä lauluja. Antti vitsaili jotain Uriah Heepistä. Jukka sanoi: "Seuraavaks Slade!"

Sitten kun oltiin linja-autoa odottamassa, Elli ja Erja kiistelivät. Erja puhu jostain vaaleetukkasesta pojasta. Erja: "Vaaleetukkanen semmonen, onhan?" Elli: "Ei oo." Erja: "On." Elli: "Ei." Erja:"On!" Siihen Jukka mölähti: "On." Erja sanoi: "Ei sulta oo kysytty." Jukka vastasi: "Minäpä kiistelenkin Pekan kanssa....on varmasti, perkele, kyllä varmasti on!" ja läimäytti Pekkaa hartioille. Me Paulan kanssa naurettiin. Sitten Jukka rupesi heittelemään hiekanmuruja kamman avulla. Heitti Paulaa, mutta ei sattunu, sitten heitti minua. Minä sanoin: "Saatana." Sitten tuli auto.

Don Powell on menettänyt muistinsa. Ei muista ollenkaan aikaa 4 kuukautta takaperin.

Sladen muut kaverit eivät hetkeäkään uskoneet, ettei Don selviäisi. Onneksi he olivat oikeassa.

Mä tilaan Suosikin ens vuodeksi. Saan (tään) loppuvuoden numerot ilmaiseksi.