Tänään oli koulussa inha päivä. Esa, Antti, Jukka ja Kalle keljuilivat älyttömästi. Puhuivat niin saatanan hävyttömästi. Ihan niinkuin medän äijä humalassa. Humalassa ne taisivat kyllä ollakin. Musta alkaa vähitellen tuntua, että kaikki miespupuoliset on samanlaisia, juovat viinaa, ovat ilkeitä ja hävyttömiä...jne... Olen todellakin pahasti pettynyt. Mutta kuitenkin on vielä vähän toivoa jäljellä, että löytyisi poikkeus.

Suosikki tuli. Siinä oli suurjuliste Rauli Baddingista.

Eilen kävimme myös mummolassa. Menimme jo yhden aikaan, mutta mummo ja ukki tulivat vasta kahdelta. Kristiina vain oli kotona. Me äidin kanssa hoidettiin taloutta siellä. Laitettiin ruokaa. Sitten kun ne tulivat, ukki oli kännissä kuin mikä. Höpötti ja höpötti, sanoi olevansa sekaisin, ja että ei muista mitään. Ei millään pysyny pystyssäkään.

Kunpa ne T-paidat tulisin, ennen kuin mä menen (jos menen) sinne Joensuuhun. Ai niin muuten, mähän en voi kertoo mitään sinne Joensuuhun menosta kenellekään, enhän mä sinne pääsis. Pitäis lähtee semmosena päivänä (jonain lauantaina) jolloin äiti olis töissä, ja äijä, olis hyvä jos se sattuisi menemään jonnekin autolla (juopottelemaan) eikä tulis ennenkuin illalla. Mutta sitähän on mahdoton edeltäkäsin tietää. Hui kun jännittäääääääää!!!!!!!

Kun meillä oli hissaa ja Nikolain luokalla vastapäisessä luokassa, Nikolai istui lavuaarin päällä ja katseli oikein pitkän meitiin päin.

Olin odottamassa englannin opettajaa, kun Seppälä kulki ohi ja potkaisi kulkiessaan kenkääni. Sitten katsahti minuun ja nosti sormensa pystyyn. Hö?

Antti töllisteli taas tänään. Aina kun tuli vastaan. Mitähän pirua sekin aina tölläilee. Töllöttelisi muita. Aina niillä hailakoilla silmillään töllöttää.

Tänä aamuna kun mentiin koululle ja mä menin yhden pylvään luo seisomaan, Elli tuli mun luo juttelemaan vähäksi aikaa. Ellikin on sävyttänyt tukkansa punaiseksi. Mä ystävystyin Ellin kanssa kerran, kun lainasin viikko sitten hänelle suomen kirjaa. Elli on aika mukava. Kun mä olin ekalla luokalla, niin joka vapaatunti (meillä oli yhtäaikaa vapaatunnit, vaikka olitiinkin eri luokilla) me käytiin Ellin kanssa kaupalla.

Tänään on muuten aivan ihanteellinen ilma. Aurinko paistaa eikä näy yhtään pilveä. Monesti on vappuna ollut sellainen ilma että on satanut räntää.

Reijo on ollut pitkään vähän kummallinen. Luuleekohan se että minä muka olisin pihkassa häneen? Ennen hän yritti kosketella minua ja tulla oikein lähelle. Nykyään ei ainakaan niin usein. Mutta nyt teenkin niin että yritän kartella häntä.

Ensinnäkin kotsan tunnit olivat kivat. Hommia riitti ja juhlittiin vappua. Kotsan jälkeen välitunnilla kun mä seisoin yhen pylvään luona, tuli kotsan opettaja päiväkirjan kanssa (mä huomasin heti, että se tulee mua kohti ja että mulla olis hyvä mahdollisuus livistää jonnekin, mutta en viitsinyt) ja sanoi että "Voisitko sinä viedä tämän päiväkirjan opettajainhuoneeseen". Mä sanoin että "No joo" ja vein sen. Yläkertaan menevissä portaissa tuli Paulan luokan luokanvalvoja vastaan (oli just sisällä lorvivaa porukkaa ulos ajamassa) ja kysyi "Minnekäs sinä olet menossa?" Vastasin, että "Tää pitäs viedä opettajainhuoneeseen" ja näytin päiväkirjaa hänelle. Hän sanoi, että "No, viehän" ja hymyili. Menin opettajainhuoneen eteen, koputin ovelle, ja avasin oven, tökkäsin päiväkirjan yhden kansalaiskoulun opettajan käteen ja häivyin.

Sitten kun mä yhellä toisella välitunnilla (sitä päiväkirjajuttua ennen) oli siinä porrastasanteella ikkunan luona, niin Antti tuli just portaita alas, ja musta tuntui, että se katsoi minua, vaikka en katsonutkaan aivan suoraan häntä.

Ja suomen tunnin loputtua, kun poistuttiin luokasta ja Antti oli siinä lavuaarin luona (luokan puolella) (aina tuo minun tavallinen virhe, ensin pilkku, kun sana ja sen jälkeen ei meinaa saada virkettä loppumaan mitenkään!) Silloin se vasta katsoikin. Meidän katseet kohtasivat ihan itsestään. Sen jälkeen se älähti kummallisesti, tai voihkaisi jotenkin. Ja sitten yhen toisen kerran kun mä kuljin ohi, älähti samalla tavalla. (Kumma tyyppi, mutta olen itse joskus samanlainen).

Kun me tultiin ruotsin tunnilta, mä en löytänyt huiviani mistään. Lopulta kysyin muutamilta meidän luokan tytöiltä, ovatko he nähneet minun huiviani. Hekin katselivat ympärilleen, muta sitä ei näkynyt. Sitten Leilalla välähti, että jospa se on jäänyt alas. (Me tultiin suomen tunnilta suoraan välitunnilla ruotsin luokkaan). Mä menin alas ja siellähän se oli. Leila ja Merja tulivat alas myös ja kysyivät että löytyikö huivi. Mä sanoin, että siellä se oli suomen luokan edessä naulakossa. Merja ja Leila hymyilivät ja mä hymyilin takaisin.

Mistähän johtuu, että keväällä mä olen itsevarmempi kuin talvella? Ehkä siksi, että on paremmat ilmat ja olen paremmalla tuulella.

Tänään tuli Eskolta kirje. Ensin en huomannutkaan sitä, otin vaan muun postin pöydältä. Sitten kun näin sen kirjeen ja tunsin Eskon käsialan, tulin heti iloiseksi ja vain naureskelin kännikalan yrittäessä keljuilla että "Tuulille ei anneta mitään."(oltiin syömässä). Mua niin nauratti se sanonta, että mulle ei muka anneta mitään, kun se kirje tuntui suorastaan Jumalan antamalta lahjalta.

Tässä muutamia otteita siitä kirjeestä: "Minuun iski sellainen tautivirus enkä mä voinut moneen päivään olla ulkona, mutta nyt mä oon jo ihan terve......mä odotan jännityksellä tapaamistamme - toivottavasti me opitaan ymmärtämään toinen toistamme ym. ym. (mitähän tuo ym. ym...oikein tarkoittaa, olisi kiva tietää) Mä oon kerran pettynyt oikein pahasti - seurustelin yhen gimman kanssa vuoden verran ja sitten välit meni jostakin syystä poikki - mä suhtaudun hyvin epäillen kaikkiin tyttöihin - tunnen tiettyä kammoa - toivottavasti mä en tarvitsisi kauan tuntea semmoista kammoa - että mä pääsisin irti siitä (sinun avullasi)"

Epäilykseni siis pitivät paikkansa, kundi on ollut sairaana. Voi poika parkaa! Vai että ihan kammoa! Jopas nyt sentään! Käy vähän sääliksi...no mä jatkan huomenna  - en huomannutkaan että kello on jo puoli kymmenen ja täytyy panna tuutulellunlullun.

Toinen syy: Kun mä tulin laukkua pysäkille viemästä, tuli kirjaston kohdalla vastaan Nikolai ja katsoi silmiin ihan yhtä aikaa kuin minä häntä. (sillä on tummanruskeat silmät) Kiva pitää "teerenpeliä" poikien kanssa (vaikka ei olisikaan pihkassa, mutta vähän kiinnostunut).

Kolmas syy: Tuija ja Elli tulivat mun luokse viimeisellä välitunnilla. Naurettiin kauheesti varsinkin yhellä jätkällä (ei ole koulussa) Se ajeli pyöränsä kanssa pihalla ja Tuija ja Elli naureskelivat, että pitäisi iskeä tuo. Ei se ollu mikään komee. Se on kuulemma sellainen joka kuvittelee että kaikki likat ihastuvat siihen.

Mutta entäs kun tulin kotiin, arvaa oliko kivaa! Voi helvetti! Kun en olis koko tullutkaan. Kyllä sai kuulla taas parit valheet sen kännikalan turvasta! Aina se puhuu niin hävyttömiä ja inhottavia juttuja, että ihan oksettaa.

Ei se koipeliini ole kirjoittanut. Ei kyllä tarvitsekaan kirjoittaa, kyllä mä muitakin saan. Ja sitten taas uusia, vaikka miten paljon, jos vaan  tahdon.

Esko pitää myös Sladesta. Mutta hänen lempiyhtyeensä taitaa olla norjalainen Four Jets (en ole ikinä kuullutkaan), erityisesti kappaleesta Solen skinner alltid der du helst vill vaere (tulikohan tuo nyt ihan oikein?) Mä osaan ton nimen jo melkein ulkoa, Esko on puhunut siitä kappaleesta niin monta kerta. Se lupas lähettää mulle valokuvia Norjan matkaltaan, ehkä se odottaa nyt niitä kuvia. Mutta mitä siitä. Kirjoittakoon tai olkoon kirjoittamatta.

Muuten kumma kun mä ennen niin hartaasti toivoin että en joutuisi ainakaan Antin lähelle kun paikkoja arvottiin, mutta nyt se osoittautuikin mukavammaksi kuin monet muut meidän luokan jätkät. Hän on nykyään mielestäni ihan Status Quon Francis Rossin näköinen.

Eilen Paula käyttäytyi ihan röyhkeästi kun me, Katri, Merja, Seija ja mä seisottiin samassa ryhmässä, Paula tarjosi karkkia kaikille muille paitsi mulle. Minua vähän hymyilytti. Kyllä se yrittää.... mutta turha luulla että minä menen kerjäämään häneltä ystävyyttä. Saan minä muitakin, perkele! Jos en saa, niin olen sitten vaikka yksin mieluummin. Sitten kotimatkalla neiti oikein syödä naposteli Suffelia, mutta mä menin hänestä edelle.

Tänään ei ole tapahtunut mitään erikoista. Kirjoitin taas sitä kertomusta siitä tytöstä. Tuskin minusta kirjailijaa koskaan tulee. Mutta kirjoittelenpahan omaksi huvikseni. Aineesta mä oon saanu numeroita 7- :stä 9-:ään eli keskimäärin 8 -. Aika huonosti. Mutta kun on niin ällöjä aiheita. Perjantaina mä kirjoitin aiheesta: "Liikenneonnettomuuksien tavallisimmat syyt"  hyvin monet kirjoittivat "kesäsuunnitelmia" ja "miten hoidan terveyttäni" En mä kesäsuunnitelmista osaa mitään kirjoittaa kun mulla ei sellaisia olekaan.

Muuan pitkä koipeliini ei ole vieläkään kirjoittanut.

Kaipaan niin kauheasti...jos mulla olis joku jota hyväillä. Olis joku poika jota vois koskettaa. Varsinkin Eskoa mä ajattelen usein. Pidän hänestä kovasti. Mutta älä kuvittelekaan että olen rakastunut häneen!

No mitähän jos vaihteeksi lopettaisi ja rupeaisin lukemaan Anne Frankin päiväkirjaa.

Tänään oli kotsan käytännöstä kokeet. Piti leipoa vehnästä ilman mitään ohjeita. Maitoa vaan piti käyttää 2 d. Mun täyty tehä yksin (muut oli 2 hengen ryhmissä) koska Päivi makasi sairaana toisessa huoneessa eikä mulle riittäny paria. Kyllä oli niin inhottava tunti kuin olla ja osaa! Mä en nimittäin ehtiny saada niitä uuniin tarpeeksi aikaisin (vitutti niin paljon, että olis tehny mieli heittää roskiin ne paskamaiset pullat). Sitten vapautu yks uuni (kaikista huonoin) ja mä sulloin ne vehnäset sinne.  Muut oli tehny jo omansa valmiiks ja olivat juuri rupeamassa syömään omiaan, kun opettaja tuli paikalle ja rupesi rähjäämään, että he käyttäytyivät huonosti. Koska mä "kaikista pienin" joka "on yksin" ja "sairastakin olisi pitänyt ajatella." Jotkut näyttivät vähän häpeävän. Minuakin nolotti, mutta eri syystä. Mulkoilin toisia vihaisen näköisenä, että en olisi pillahtanut itkuun. Opettaja vaihto ne pullat toiseen uuniin. Viimein ne paistui ja mä otin puolet itselleni ja puolet laitoin sairasta varten lautaselle. Kaisa vei ne Päiville. Päivi oli sentään käskenyt kiittää niistä. Ei niistä pullista sentään niin kauheen huonoja tullu, sokeria olis ehkä saanu olla pikkasen enemmän.