Terve! Minua suututtaa. Minua naurattaa. Minua suututtaa kaikki kirjoitelmani, tekoni ja ajatukseni. Minua naurattavat kaikki hassut pikku seikat, joita tapahtuu päivittäin.

Kyllä se Teppo nauraa ihan aina. Meillä kun oli vapaatunti ja minä seisoin alakerran ilmoitustaulun luona (joka on vastapäätä I A:ta) ja minä ihmettelin, että miksei Teppo ole mennyt luokkaan ja Tore (opettaja) on ollut siellä jo 15 min. Siellä oli kaikki muut eka-A-laiset. Sitten viidentoista minuutin kuluttua Teppo tuli eteiseen ja kääntyi heti ovelta pois. Minä vihaan Teppoa, minä rakastan Teppoa. Mua suututtaa koko jätkä. Suututtaa ja suututtaa.

Ai niin! Jotain jännääkin mä sain tänään kokea elämän koulussa. Nimittäin kun olimme kotimatkalla, oli Pekka K. (naapurissa asuva aikamiespoika) matkalla ja otti meidät autoon kyytiinsä. Siihen autoon tuli takapenkille Markku B., minä ja Sinikka, ja etupenkille Pirjo ja Terho ja Pertti K. sekä Pertti J. (hiukan kyllä näin jälkeenpäin ihmetyttää miten tuollainen ihmismäärä on mahtunut etupenkille, onkohan tässä jokin virhe...) Ja Pekka ajoi ihan kamalan kovasti. Aivan humalaan siinä meni. Meitä nauratti hirveesti, ja Sinikka sanoi: Tästä minä pidän. Me kaikki pääsimme koteihimme pihaan asti. Jokainen.

Ai, Teppo on pinnari matikkatunnilta. Mä kyllä aion pinnata ensi kevään kävelyretkeltä. Menen vaikka jonnekin muuanne. Vaikka kauppaan. Mä sain tarpeekseni viime syksyn patikkaretkestä. Paska! Eikun moi!

P.s. Mun uusi lempinimi on sata neljätoista, kun Irkku sanoi sataneljätoista, lähdetään. No, moi nyt viimeinkin.

Plääplääplääplää...