Olen päättänyt kirjoittaa lapuille päiväkirjaa aina 2:n kuukauden välein, kunnes saan ihan oikean päiväkirjan. Kun aina on jotain kertomista.

Jukolan Jussia muistuttava viidesluokkalainen meinas kerran heittää lumipallolla, mutta ei tainnut uskaltaakaan. Entäs kerran, kun minä vahingossa hymyilin sille ja se saatana hymyili takasin. Sillä on söpöt ( ...no olkoon sitten...) hymykuopat.

Viime aikoina on tullut juteltua ja kiisteltyä meidän luokan jätkien kanssa. Varsinkin Esan kanssa saa kiistellä melkein joka päivä.

Iluun minä olen kyllästynyt jo perin pohjin.

Gary (se hyvännäkönen apukoululainen) on se ainoa oikea. Se ei enää kulje meidän linja-autossa. Ei ole muuten vaihdettu katseita pitkään aikaan. Mutta kyllä se muuten on ollut melko uskollinen. Kerran Leena, Saila, Eila ja Irma huusivat (mulle?) "Ei myö sinnuu pelätä, vaikka sie niitä katseitas käytättii... (ja sitten vielä vähemmän imarteleva ulkonäkökommentti perään) Varmaan olivat mustasukkaisia siitä Garysta tai sen kaverista Kakesta. Kerran ne istuivat yhen aurausvälineen päällä tässä järjestyksessä: Garyn kaveri, Gary itse, Kake sitten Kaken vieressä Saila, ja Leena.

Matti viidenneltä luokalta katselee Paulaa, niinkuin ennenkin. Kerran se tuli meitä vastaan, niin katsoi NIIN kauniisti Paulaa silmiin. Yhesti, kun mä menin kirjastoon, niin Matti ja Erkki olivat oven sisäpuolella siinä lähellä ja Erkki sanoi mulle: "illäs luokalla sitä ollaan?" Kerran Matti oli kutsunut Paulaa luokseen: "Tule tänne!" Ei Paula ollu menny sen luokse.

Ulla S:n systeri Tuula oli rykälehtänyt kirkonkylällä sikahumalassa yhen 22-vuotiaan jätkän kanssa.

Kansalaiskoulun VII-luokalle on tullu uus tyyppi. Ei hassumman näkönen jätkä. Joskus se tuijottaa minua. Sillä on pitkähkö vaaleanruskea tukka, vähän kihara niinkuin mulla.