Sain uuden päiväkirjan lahjaksi äidiltä. Koska säilytän nämä kaikki päiväkirjani (että sitten vanhana mummona lueskelisin näitä aikani kuluksi), aion nyt kertoa oikein perusteellisesti millaista elämäni on nykyään.

Aloitanpa nyt kertomalla kodistani. Tai paremminkin kotiväestäni. Ensin itsestäni. Olen 15-vuotias, ja käyn kirkonkylän kunnallista keskikoulua IV luokalla.

Aloitan sitten kertoa muusta perheestä ikäjärjestyksessä. Ensin tulee mummo, joka asuu meillä (isän äiti). Nykyään olen paljon paremmissa väleissä hänen kanssaan kuin muutama vuosi sitten. Mitä minä nyt mummosta kertoisin. Hän on pieni ja kurttuinen, mutta aika riski ja hyväryhtinen, ei yhtään kumara selkäinen, vaikka on yli 70-vuotias. Aika huonokuuloinen, mutta puhuu paljon. Rykii silloin kun on hermostunut. Ai niin, hän on nähnyt usein ennenäkyjä (unessa), varsinkin ennen isän juoppokausia.

Ja sitten seuraava ikäjärjestyksessä on isä. Ikä noin 37, en mä niin tarkkaan muista. Käyttää alkoholia hirvittävän paljon. Ei se kolmea päivää kauempaa nykyään pysty olemaan juomatta. Kännissä se on inhottava. Haukkuu kaikkia perheenjäseniä hävyttömästi ja on jopa uhannut tappaakin meidät monta kertaa. Yleensä pysyn poissa lähettyviltä kun se on kännissä. Menen eri huoneeseen.

Seuraavana on äiti. Hän on 34-vuotias. Pidän hänestä aika paljon, vaikka joskus kiistelemmekin joistakin pikkuasioista. (Ärsyttää kun tämä kirjoitus menee niin vinoon). Olis mulla kuvakin, mutta en viitsi liimata. Tämä päiväkirjahan kohta pullottaa kuvista. (Kyllä mulla on huono käsiala. Kädet vähän vapisee. Hermostuttaakin vähän. Joskus tuntuu, ettei järkikään millään juokse.)....Ei, nyt mun täytyy lähtee jotain syömistä etsimään. Ei tullu syötyy paljon mitään tänä päivänä. Siitä se käsien vapina johtuu. Tuntuu, että ei kynäkään enää pysy kädessä. Mulla kun ei nälkä paljon ilmenekään vatsan kurinana vaan käsien vapinana ja heikotuksena. Ällöttävää. Sitä ei aina huomaakaan, että se johtuu nälästä.

Kävin vähän syömässä. Nyt tuntuukin jo hieman paremmalta. Otin kakkuakin, jonka tein itse tänä aamuna. Ensimmäiseksi täytekakuksi se onnistui aika hyvin. Ehkä se oli vähän liian ruskistunut pinnalta, enkä kostuttanut tarpeeksi, mutten muuten niin hyvää kuin kotona tehty sokerikakku vain voi olla.

Mutta nyt jatkan siitä mihin jäin. Vaikka en mä äidistä taida oikein osata kertoa mitään. Hänellä on silmälasit ja hapsottava tukka. Ahkera tekemään kotitaloustöitä. Huumorintajuinenkin silloin kun on hyvällä tuulella.

Sitten kerron Maijasta. Hän on kehitysvammainen. Ei asu vakituisesti kotona, vaan laitoksessa, koska vanhemmat eivät jaksa hoitaa häntä. Maija on yleensä iloinen ja juttelee paljon. Ujous Maijaa ei paljon vaivaa. Hän juttelee vieraidenkin kanssa tuttavallisesti. Mutta ei hän sentään ventovieraiden seuraan tuppaudu. Maijasta mä pidän eniten meidän perheessä. Hänen kanssaan on kiva jutella, sillä hän on viime vuosien aikana viisastunut melko paljon. Hän kyllä suuttuu aika vähästä, mutta leppyykin melko nopeasti.

Sitten kerron koulustani. Koulunkäynti on aika tylsää. Numerotkin on ollu siinä 5-6 luokkaa. Vain piirustus oli 9. Piirustuksen opettaja sanoi, että minä voisin nostaa kymppiin, jos piirtäisin toisia töitä vähän huolellisemmin.

Koulunkäynti on siksikin tylsää kun minulla ei ole enää välituntikaveria. Entinen välituntikaverini Paula on ollut suutuksissaan jo yli 3 kuukautta. Eikä minua hänen seuransa enää kiinnostakaan. Paula on muuttunu niin kauheesti. Menny niin ylpeeks, tanssihulluksi ja jätkien perässä juoksijaksi. Ja ihan hölmöks hyppelehtijäks. Ei osaa seisoakaan jalkojaan heiluttamatta. Niin tanssihullu. Hän on nykyään samalla luokalla olevan Anna-Leenan kanssa. (joka on ihan höhlä juoruakka). Sellainen laiha ruipelo. Mutta ei mun ystäväpiirini Paulaan lopu. Olen ollut välitunneilla mm. Annikan ja Hannelen kanssa. Joskus Maijankin. Ja Tuula on usein tullut juttelemaan. Yhdesti mä olin Leankin kanssa välitunnilla.

Rinnakkaisluokalla oleva Pauliina on myös usein yksin, niinkuin minäkin. Olen pari kertaa meinannut mennä hänen luokseen juttelemaan, mutta sitten on rohkeus pettänyt viime hetkellä. Kerran meidän voikan opettaja nuhteli Pauliinaa ja minua kun me vaan seisottiin koko voikkatunti, eikä tanssittu. Vittuako sitä kehtaa tanssia yksinään? Kuka sitä nyt viitsii yksin nurkassa ketmuilla?

Kirjeystäviä on runsaasti. En nyt kirjoita heistä enempää tällä kertaa. Tyttöjä on 4, mutta kiinnostavin on se yksi poika, Esko. Hän on 18-vuotias, vaaleatukkainen ja ruskeasilmäinen. Vaikuttaa kirjeiden perusteella aika kivalta. Ja on hyvän näköinenkin. Joka kirjeessä se muistaa kysyä, että milloin tavataan, milloin tavataan. Se lähtee toukokuussa kait Norjaan töihin, ja haluaa että me tavattais ennen hänen sinne lähtöään. Hän haluais tosiystävän minusta, sillä hän kaipaa kuulemma ymmärtäväisen ihmisen. Kunpa pystyisinkin olemaan sellainen hänelle! Hän haluaa myös ymmärtää sitä joka häntä ymmärtää. Hän on kerran seurustellu vuoden ajan yhen kiltsin kanssa, mutta sitten niillä oli menny jotenkin solmuun. Eikä Esko vieläkään ymmärrä, miksi se kiltsi lopetti seurustelun. No se taas ei sitten kuulu mulle.Musta olis oikeestaan aika kiva tavata Esko, mutta ehkä vähä liian jännittävää. Esko ehdotti Joensuuta tapaamispaikaksi, mutta enhän minä tiedä paikkoja Joensuussa eikä mulla ole harmainta aavistusta linja-autojen kulkuajoista.

Nyt kerron vähän toiveistani. Mä haluaisin kivan ja ymmärtäväisen poikaystävän. (Ehkäpä Eskosta) Joka todella välittäis musta! Mitäs muuta mä toivoisin? Kivan tyttökaverin. Enemmän kokoa ja voimaa itselleni. Ja enemmän rohkeutta ja itsevarmuutta. Rahaa tietysti. Ja että pysyisin terveenä. Haluaisin kasvattaa pitkän tukan. (Mä olen muuten värjänny tukkani punaiseksi). Kauniita muotivaatteita. Haluaisin päästä eroon juoposta isästä. Haluaisin uuden nykyaikaisemman talon. Haluaisin hyvän ammatin. Työn josta pitäisin ja hyvän palkan.

Luettelen sellaisia asioita, joista pidän: Kesä, muotivaatteet, Slade-yhtye, Gary Glitter, Suzi Quattro, mankka, radio, meikit, meikkaaminen, (silloin kun ei ole kiirettä mihinkään), nätit ja hyvät pojat, kivat ja reilut tytöt, nukkuminen silloin kun väsyttää, nauraminen (rakkaus), kivojen kirjojen lukeminen, kirjeenvaihto, Suosikki-lehti, Hertta-lehti, menestyminen hyvin kokeissa, sarjakuvien ja kertomuksien kyhääminen, päiväkirjaan kirjoittaminen (silloin kun ei väsytä), joskus keskiolut, käveleminen tiellä kun aurinko paistaa kesällä sateen jälkeen, kauniit maisemat, piristävä liikunta, kivojen ohjelmien katsominen televisiosta, (Coronation Street), olla yötä jonkun ystävän luona, suklaakonvehdit, banaanit, mehevät omenat, (ja muut hedelmät + makeiset), paistettu broileri (ja yleensä linturuoat), uiminen, maton kutominen, ruoan valmistus, leipominen....jne...

Ja sitten sellaisia asioita, jotka ärsyttävät minua: Äijä (meidän isä), humalaiset, viina, vesisateessa kävely silloin kun on pannut ripsiväriä, epäonnistuminen kokeissa, töniminen ja nipistely, esitelmät koulussa, vihaiset ihmiset, itsevarmat (liian) ihmiset, oksentaminen, kahvi, nälkä, väsymys, kuukautisia ennen oleva masennuksen kausi, ilkeät ja ivalliset ihmiset, sairaana oleminen, pelkääminen, rasvainen lenkkimakkara, joskus yksin oleminen, liian vaikeat tehtävät, jännittäminen, hävyttömät puheet, valehtelu, juoruileminen, M.A. Numminen lauluineen, liian imelät rakkauslaulut (Pepe Willberg), paskasta ja kusesta puhuminen ruokapöydässä, kauppa-autossa käyminen..jne....

Kyllähän niitä asioita löytyisi vaikka miten paljon, jos vain kehtaisi kirjoittaa, sekä hyviä että pahoja. Mutta eipä pidä tuhlata päiväkirjaa. Niin että lopetankin nyt tältä päivältä.