Den sjunde september

Mä saan kai uudet pökät. Älä sano "taas" sillä nyt mä saan pitkikset, joissa on lahkeissa jättileveys ylhäältä asti. Vielä leveämmät lahkeet kuin niissä viinimpunaisissa pitkiksissä. Kamala, kun kaikki mun entiset pökät on niin kapealahkeisia, että ei kumikenkä edes kunnolla mahdu niiden lahkeiden sisään. Mutsi kai ostaa kankaan (toivon vihreää) jostain halpahallista tai Tavara-Aitasta ja teke siitä i-ha-ha-ha-ha-nan leveelahkeiset pökät. No, se siitä.

Meidän luokalla on hikinen-villitys. Olipa joku juttu hyvä tai paha, se on hikinen. Reksi ihan hermostui poikiin, kun ne aina ratkuttivat sitä hikistä.

Ne yhdet alkoivat tiistaina. Mutsi sai tietää sen ja se antoi mulle paketin siteitä. Se siitä ja siitä toisesta, nimittäin hikisestä jutusta.

Mä ostin tänä päivänä Arcancil-ripsiväriä. Se on mustaa. En ole vielä käyttänyt sitä, sillä mutsi on kotona. Minulla on jo aika paljon meikkejä:

Clearasil-kasvovesi, Jasmin-Rai -deodorantti, Cutex kynsilakka (kirkk.pun.), Arcancil-ripsiväri (musta), Girl-puuteri (bronze), Filmstar-ripsiväri (ruskea), kynsilakanpoistoaine, Miners-huulipuna (lilahtava), huulipuna (vaaleanpunainen), hopeanvihreä luomiväri, Nivea-voide, Valcrema-voide.

Minä teen aina tällaisia luetteloita, mutta onhan aivan sama, mitä kirjoitan, sillä kirjoitanhan vain itselleni.

Harri tinttasi minua muuten pikkukivellä päähän. Olisi pitänyt hakea huussin alta paskakasa ja lätkätä sille naamaan.