Mä en menny tänään skoleen, kun kaikilla oli hoppu mennä samana päivänä kirkonkylälle. Ipanaa piti jäädä kattoon. Tietysti siellä koulussa tapahtuu jotain jännittävää, kun minä en siellä ole. Perjantai kun sattuu olemaan minun onnenpäiväni. Mutta voihan se olla onnenpäivä kotonakin.

Mä kerron nyt vähän eilisestäkin. Paulalta oli koulussa hävinnyt kengät, ne punaiset ryppypintaiset Hait. Opettaja oli sanonut, että ota jotkut toiset kengät, että ehdit linja-autoon.  Paula oli ottanut siniset, sileäpintaiset hait. Mitenkähän hänelle nyt käy? Sitäkään en näe.

Piirustustunnilla eilen Arto katsoi Annikan piirustusta (Siinä luki: Välipala nostaa kuntoa) ja luki ääneen, että "Välipala nostaa voimaa!" Minä nauroin, ja Artokin nauroi minulle. On se joskus aika kiva. Mutta ei kyllä aina!

Entäs kun me, Paula, Katri ja minä käveltiin kirjastotalon ympäri, niin Teppo, Tuomo ja Pekka olivat siinä. Kolme kertaa me kierrettiin sen kirjastorakennuksen ympäri, ja neljännellä ne ei enää olleet siinä. Ei eilen, vaan yhtenä toisena päivänä Teppo hymyili minulle rappusilla ollessaan. Mä olin yhden pylvään luona ja Paula sanoi mulle yhden tärkeän asian.

Kyllä minua eilen huvitti, kun Anne kysyi jatkuvasti komplementtia ja muita semmoisia, eikä millään meinannut saada niitä laskuja päähänsä. Paula aivan hermostui sen kanssa. Anne on se jätkän näköinen likka. Aika kiva se muuten on.

Mun pitäis ostaa vielä nämä meikit: Luomiväripaletti tai sininen luomiväri, värivoide ja ainakin puhdistusmaito. No moi!