Hei! Tää kirja on ihan lopussa, mutta mun oli pakko kirjoittaa, sillä Juuso hymyili minulle. En ollut aamulla nähnyt häntä, eikä hänkään tietysti minua. Kun sitten iltapäivällä menin Irmelin kanssa kirjastoon, Juuso oli siellä ja istui toisten poikien kanssa erään pöydän takana. Kirjasto oli täynnä ihmisiä. Me Irmelin kanssa jäimme oven lähelle seisomaan. Kun Juuso huomasi minut, hän ilahtui ja hymyili.