Anssi istui taas tänä päivänä siinä samassa tavallisessa paikassa, nimittäin poikien käsityöluokan portailla. Mä katsoin sitä, mutta se ei katsonu mua. Mutta eipä sillä niin välii okkaan. Mutta Arto T. taas katsoo mua aina. Vielä vähemmän välitän hänestä.

Paula oli tänä aamuna saanu mankalle sen Sladen parhaan kappaleen. Kyllä mua keljuttaa kun mä en ikinä saa sitä levyä mankalle. Mut pitää nauhottaa Paulalta kun tulee sopiva tilaisuus.

Jaakko ei ollu tänään koulussa. En kyllä moista hullua kaipaakaan.

Ilu katsoi tänä päivänä monta kertaa. Ja niin pitkään aina vielä. Minä vilkuilin sinne sun tänne. Ja aina välillä sinnekin. Tällä hetkellä I on kivempi kuin A. Hyvä kun on kax ihastusta. On varaa valita. Mutta "oikeassa" rakkaudessa siitä olisi vain riesaa. Mutta eihän tää oo "oikeeta".

Eipähän tällä hetkellä muuta kuin mä vaan ihmettelen englannin tunnilla tapahtunutta. Ope käski mun lukee taululta yhen lauseen, jota mä en nähny, koska Pirkon pää oli edessä. Enkä mä hävenny lähtee kävelemään siitä jonnekin muualle nähdäkseni, ja sanoin samalla: "Ei näy." Se oli Leilasta ja joistakin muista idiooteista niin hauskaa, että he purskahtivat röhönauruun. Olisiko minun vaan pitänyt istua hiljaa paikallani ja näyttää vaikealta?