Tänään Paula tuli meille. Me alettiin tehä sitä kynäpenaalia. Sitten mä lähdin Paulan kotiin. Siellä me äänitettiin toistemme mankoilta. Mä äänitin Paulalta Hi, hi, hi:n, School´s out:in ja sitten vielä yhen levyn. Mä en tiedä sen nimeä. Paula äänitti mun mankalta Never Beforen ja äänitti sitten takaisin minun mankalta School`s outin ja sen toisen levyn itselleen toiselle puolelle kasettia. Paula olis äänittäny multa vielä Ooh-la-la:n mutta Paulan mutsi rupes ränkättämään niin että mä päätin lähteä, ennen kuin se pieksää mut. Mä kuulemma kulutin heidän sähköänsä. Me päätettiin että Paula äänittää multa sen Ooh-la-lan. Sitten mä aion äänittää häneltä Täyttä totta. Alice Cooperilla on kuulemma uusi kappale Black Jack Man (musta kondomi -mies) Se on kuulemma hyvä. Paula oli kuullut sen serkkunsa Tuulan mankalta.

No niin, mä luin tänään 4:ttä päiväkirjaani. Jännä kirja. Kerrankin kirja, jossa on vähän vauhtia. Vähän niinkuin tämänkin kirjan alussa. Mutta tällä hetkellähän tässä ei oo mitään erikoista. Tämä kesäloma on niin tasaista. Ei ole muuta kuin tapella Kettusen pikkupojan ja riidellä Paulan mutsin kanssa.

Mutta palataksemme asiaan 4. päiväkirjan aikoihin olin vielä ihastunut sellaiseen hittiin kuin Popcorn. Se oli jopa toisena suosikkilistallani. Nyt mä inhoan Popcornia. Moistakin luunappi-musiikkia. Kyllä tolla tavalla osaa naputtaa kuka tahansa.

Ennenhän mulla ja Paulalla oli ne yhet sanontavat:  Vai niin, niin voipi olla ja miltä kannalta sen nyt ottaa. Muut on nyt jääneet mutta tuo niin voipi olla on syöpynyt minun sieluuni. Käytän niitä sanoja nykyäänkin ahkerasti.

Kerran kun Anssi kompuroi jäätiköllä, niin me Paulan kanssa ihmeteltiin, että eräät ne on humalassa keskellä viikkoa. Sitten Paula sanoi: Jospa sillä on tuplasepalus (tämä tuli muistaakseni jostain TV-mainoksesta). Silloin Anssi tuijotti meitä. Mä vain hymyilin ja sanoin: "niin voipi olla" Nyt kuuluu mankalta Vuosikerta. Se sopiikin tähän oikein hyvin.

Ihan hölmöä muuten luetella meikkejään päiväkirjan sivuille. Muuten mitähän hohtoa siinä Friar Tuck-nimessä oli. Hö? En voi ymmärtää. En todellakaan. Ja mä en kans ymmärrä seuraavaa lausetta: Must olis hienoo olla sellasen pojan kanssa joka polttaa röökiä. Nykyään mä inhoan tupakantupruttajia. Hm...pah! Taas tuo Teppo. Typerä, paksu pikku tanttero. Ilu ja Anssi ovat häneen verrattuna pitkiä ja solakoita. Kuin ilveksiä. Niitä harvoja asioita, joita minä vieläkin kannatan, on tuo karamellilakko. Ja nyt mä olen myös kahvi- ja vellilakossa.

Mä olin muuten ihmeellisen villi niihin aikoihin kun se Mukki oli "hitti" Vain kyllä se mukki nauratti. se oli sitten ihan oikein Tepolle, kun se sotkeentui siihen laukun ripaan ja lensi nurin. Niinpä niin, pieni, tyhmä ja kömpelö. Oli sekin kun piti kaikki Tepon uudet vaatteet tutkia. Kumma kun en kirjoittanut, mille ne uudet housut nyt haisee. Ja sitten se tuli!!? Se ikävä tapaus. Muta onneksi pääsin lopultakin eroon siitä Teposta. Mä oon jo kyllästynyt lukemaan aina juttua Teposta.

Mutta kyllä se oli ihana se lyhyt romanssi Veli-Matin kanssa. Hymyilikin niin kauniisti... Vuan, männyttä mi männyttä. Ei maha mittää. Mitenkähän multa on päässyt unohtumaan tuo Ou wonderful. Se oli niin hyvä sana. Pitäis ruvetakin käyttämään englantia kirjoituksissaan. Hyvä tuo teksti Rock on rajaton riemu. Mua rupes nyt säälittämään tämän päiväkirjan tuhlaaminen. Niin että moi nyt sitten viimeinkin.