Tänään kävi se valokuvaaja. Aika hyvin se luokkakuva mahtoi onnistua, siinä mä hymyilin. Mutta yksittäiskuvasta en oo niin varma. Kyllä se hymy tuli aika väkinäisesti. Kun ei muistanut yhtään naurattavaa juttua vaikka Vesa oli kertonut niitä aika paljon senkin tunnin aikana.

Kun me mentiin sinne saliin kuvattavaksi, niin joku heitti mun niskaan jotain muruja. Teppo kai.

Seuraavalla välitunnilla Mervi ja Paula ja minä taas lähettiin kävelemään. Ja arvaapas kuka tuli vastaan kavereineen nurkan takana. Se yks hyvännäköinen jätkä. Ja katsoi taas niin ihanasti. Paula just kaivoi karkkia taskustaan ja puhui jotain tarjoomisesta.

Linja-autossa Paula sanoi, että Ulla S. yhtäläiseen juoksee siellä apukoululla. Mä kysyin: miten niin? Paula: Kun sillä on se yks jätkä siellä. (Mä aloin tulla mustasukkaseks.) Heti kyselin että kuka. Paula sanoi, että ei hän sen nimee tiiä, mutta mainitsi jostain Veijosta tai Velistä. Vai liekö ollut Veijalainen, en mä kuullu kun se auto läks käyntiin just silloin. Sitten mä hoppusin että minkä näkönen. Paula vastasi että tavallisen näkönen. Mä kysyin: Mikä on tavallisen näkönen? Paula sano että en tiijä ja vaihto puheenaihetta ja sano: Kyllä mä inhoon tota Keskisen Pertin pärstää. Mä sanoin että minä alan inhota kohta kaikkia pärstiä. Sitten me puhuttiin kaikkee muuta puutaheinää kunnes Paula sanoi: Se jätkä saattaa olla meidän takana. Mä vähän helpotuin kun meidän takana oli se vaalee kiharatukkanen joka tuijottaa kulmiensa alta.

Ai niin, meillä oli toka tunti liikuntaa ja kun me tultiin pois kentältä niin apukoulun jätkät tuli vastaan. Sekin yks, mutta ne kulki niin kaukaa. Sitten tulomatkalla linjavaunussa (Paula inhoaa sitä linjavaunu-sanaa) se istu ihan takimmaisessa penkissä yhen toisen pojan kanssa. Kun linja-auto meni, niin ensin se ei katsonu, mutta sitten musta tuntui kuin se olis vilkaissut tänne päin.