Ajattele, minä olen ihastunut Alice Cooperiin. Mä ostin Suosikin ja siinä oli hirmu ihana suuri värikuva Alice Cooperista. Alicella on siinä skotlantilainen kansallispuku päällä. Hän hymyilee vähän röyhkeän näköisesti suupielet alaspäin ja hänellä on pullo kädessä. Ou wonderful kuva! Kuvan alla lukee: "Minua on sanottu hulluksi. Kiitos. Omasta mielestäni olen huippu. Terveisin Alice Cooper. P.S. Istu papan polvelle." Alice istuu hienon aidan vieressä polvi toisen päällä. Tekisi todellakin mieli istua papan polvelle. I love you, Alice! (Hän on muuten mies, jos et muista).

Sladesta mä myös tykkään. Sladen kitaristi, Dave Hill on tällä hetkellä kiertueella jalka paketissa, kun rytmihuumaantunut yleisö oli hyökännyt lavalle. Dave Hill on se suoratukkainen Sladen kitaristi.

Entäs kun Paula härnäsi taas Seijaa ja sanoi että Seija on ihan tulisena siihen (yhteen Pesoseen). Ja entäs se kun mä olin Paulan kanssa ulkona välitunnin alussa ja kax poikaa tuli meidän taitse niin mä sanoin Paulalle että mikähän noitakin hirnuttaa. Ne pojat meni sisälle ja samalla meni myös se Veli-Matti. Paula sanoi että en minä tiiä ja me hirnuttiin ja mä hymyilin vahingossa Veli-Matille ja sitten mä sanoin että en minäkään tiiä. Kyllä me naurettiin Katrin silmien mulkoilulle ja mulkoiltiin Katrille ja Pirjolle samalla tavalla ja hirnuttiin hirveesti.

Entäs sitten linja-autossa, kun oli kauhean tiukkaa. Petri seisoi mun edessä ja Paula mun takana. Pojat työnsivät koko ajan taaksepäin, että olimme tukehtua ja minulta meni hattu takaperin päässä. Kyllä nauratti. Ja Jukka, joka rupesi tönkäytymään Paulan takaa luistimineen ja mailoineen kesken matkan, se oli kyllä hauska kokemus! Ei oo kyllä ikinä ollu niin ahdasta! Henkikulta sentään säilyi!