Tänään mä sain kirjeen Hilkalta. Pyysi apua rakkaushuoliinsa. Kun hän oli hakenut erästä poikaa tanssimaan, eikä poika ollut lähtenyt. Myöhemmin se oli kuitenkin tullut Hilkan viereen istumaan ja kaverinsa oli sanonut pojalle: "no, tahdo nyt" mutta poika ei ollut tahtonut sittenkään. No, mä neuvoin häntä menemään uudellen, kyllä asia siitä selviää. (Sittenpähän nähdään). (Ilmeisesti neuvo ei tehonnut, koskapa kyseiseltä henkilöltä ei tullut tämän jälkeen enää minulle kirjeitä, joten ihmissuhdeneuvojan urani loppui lyhyeen, kenties parempi niin :-)

Ajatteles, mä seisoin sen pylvään vieressä, niin Veli-Matti kulki taas ohi. Minusta tuntui, että hän katsoi minua, vaikka en katsonutkaan häntä. Tuijotin vain hänen harmaita lapasiaan. Hän niiskutti mennessään. Minua ei inhottanut. Säälitti. Sitäpaitsi niiskutanhan itsekin. (Eikä se oo kivan näköistä, kun räkä valuu nenästä suuhun).

Kyllä meitä Paulan kanssa nauratti tänään. Se Katrin muljotus. Kyllä ne eräät oudosti muljottaa. Keskiset etuili tänään ja Paula jäi sitten meidän ryhmään. Kiva, taas samassa ryhmässä. Kyllä me taxissa naurettiin sillä kun Hilkka piteli istuessaan auton oven rivasta kiinni, niin Paula sanoi, että harrastaakohan se Hilkka avaruushyppyjä.

No moi.