Kansalaiskoulussa on yks hyvän näkönen jätkä. Mä oon ollu jo pitkän aikaa vähän kiinnostunu siitä. Se tuli kerran tänne kouluun uutena oppilaana. Olen kuullut muiden poikien kutsuvan häntä Nikolaiksi. Se on kattonu mua ainakin 3 kertaa ystävällisen näköisesti. Viimeks tänään, kun mä seisoin portailla ja hän istui kaveriensa kanssa kaiteella. Mua kylmi kauheesti silloi. Sitten mä vilkaisin siihen poikaan ja meidän katseet kohtasivat eikä mua totisesti kylmänyt enää sen jälkeen pitkään aikaan.

Tänään oli kotsan käytännöstä kokeet. Piti leipoa vehnästä ilman mitään ohjeita. Maitoa vaan piti käyttää 2 d. Mun täyty tehä yksin (muut oli 2 hengen ryhmissä) koska Päivi makasi sairaana toisessa huoneessa eikä mulle riittäny paria. Kyllä oli niin inhottava tunti kuin olla ja osaa! Mä en nimittäin ehtiny saada niitä uuniin tarpeeksi aikaisin (vitutti niin paljon, että olis tehny mieli heittää roskiin ne paskamaiset pullat). Sitten vapautu yks uuni (kaikista huonoin) ja mä sulloin ne vehnäset sinne.  Muut oli tehny jo omansa valmiiks ja olivat juuri rupeamassa syömään omiaan, kun opettaja tuli paikalle ja rupesi rähjäämään, että he käyttäytyivät huonosti. Koska mä "kaikista pienin" joka "on yksin" ja "sairastakin olisi pitänyt ajatella." Jotkut näyttivät vähän häpeävän. Minuakin nolotti, mutta eri syystä. Mulkoilin toisia vihaisen näköisenä, että en olisi pillahtanut itkuun. Opettaja vaihto ne pullat toiseen uuniin. Viimein ne paistui ja mä otin puolet itselleni ja puolet laitoin sairasta varten lautaselle. Kaisa vei ne Päiville. Päivi oli sentään käskenyt kiittää niistä. Ei niistä pullista sentään niin kauheen huonoja tullu, sokeria olis ehkä saanu olla pikkasen enemmän.