Kun Teppo viime kerran (eilen) meni tyttöjoukkoon kosimaan, niin ensi kerralla se menee naimaan. Hah-hah!

Juuso ja Teppo hymyilivät minulle (ei minulla) tänään kumpikin. Siitä on pitkä aika, kun Juuso viimeksi... Joskus tuntuu että Juuso ei olekaan todellinen. Joskus on aivan kuin häntä ei olisi ikinä maailmassa ollutkaan ja taas tupsahtaa jostakin vähäksi aikaa esiin. Se on semmonen pupujussi.

Kiva, kun Katrin synttärit on jouluna ja minun pääsiäisenä, että kumpikin voimme ostaa suklaapalloja toisillemme.

Nyt minulla on ne pitkikset valmiit. Et usko, miten hyvät niistä tuli! Moi!

P.S. Mä keksin nyt hienon jutun. Nimittäin kun minä panen silmäni (katson) tietyllä tavalla, niin tämän päiväkirjan kannessa olevat sydämet näyttävät puolta suuremmilta. Mistähän se johtuu? Ja kun kirjaa pyörittää, sydämet näyttävät kulkevan toistensa läpi. Uusien asioiden itsestään löytäminen ei ole ohi totisesti!