Tsau! Eilinen jäi vähän kesken kun Sanelma-tädin perhe tuli kylään, mutta minun piti vaan kertoo, että mä sain vihdoin ja viimein luistimet. Melkoista kompurointia se luistelu vielä on, mutta siitäpähän oppii. Alku aina hankala.

Paulakin saa ehkä luistimet, kun Erja lupasi vanhat luistimensa kympillä jos ne sopii.

Paulan kanssa jo sovittiin, että hän tulee huomenna yhteentoista mennessä meille luistelemaan. Isä arveli jos tuolla kalalammikolla on jää niin me lapioitas sieltä se lumi pois ja luisteltas siinä. Tai sitten Mustallalammella jos Pullisen pojat laittaa sen jään kuntoon.

Entäs viimeisen tunnin, suomentunnin loputtua, kun me tultiin luokasta, niin just tuo samanen Veli-Matti tuli vastaan ja katsoi silmiin, ah, niin ihanasti. Sillä on muuten sellaiset harmaanruskeat silmät. Mä kyllä ihmettelen vieläkin miksi se aina "tapittaa !!??!?" Eeva-Liisahan se oli keksinyt sen "tapittamisen." Hyvä keksintö, vaikka muuten en oikein pidäkään siitä Eeva-Liisasta. Annesta mä pidän ja Tuulasta mutta musta tuntuu että se Eeva-Liisa ei pidä minusta. (Enkä minä hänestä).

Ai nii, siitä Veli-Matista vielä, se oli pannut takkinsa vastakkaiseen naulakkoon melkein samalle kohdalle kuin mun takki. Mitähän se lie seisonu Maritaa vastapäätä. Mut ei se sitä kattonut (mut se kyllä huomas) Mä työnsin sitä Maritaa edestäni varovasti. Mieleni olisi tehnyt kyllä tyrkätä.

Kun me seisottiin linja-autoo odottamassa niin Teppo heitti lumipallon tännepäin niin Paula kyykistyi. Sitten minä kysyin: "Mitä sie kumartelet?" Paula sanoi: "Minä vain luulin jotta se tuo heittää lumipallolla" ja osoitti Teppoa joka teki uutta palloa. Sit mä sanoin: "Ei tuota kannata väistellä, kyllä minä tiiän, ei sillä satu kuitenkaan." Sit Paula nauroi ja sanoi: "Niin, mitäs tässä turhia tarvitsee kumarrella, ei niillä satu kumminkaan."

Nyt pitää lopettaa, että jää tilaa meidän huomiselle kompuroinnille.