Kunpa koulu jo alkaisi! Miten ihanaa olikaan olla koulussa loppukeväällä. Ei täällä kotona keksi mitään tekemistä. Aina vaan töitä, töitä, töitä. Olis kivaa tilata Suosikki. Mutta voihan sen ostaa yksitellenkin.

Kunpa meidän luokalla oleva Antti (ei se henkilö, josta mä kirjoitin viimeksi) menis C-luokalle! Mut jos se ei mene niin minä menen. Antti on inhottavin meidän luokan pojista. Mut on siellä kivojakin. Seppo, Arto, Ilkka, Olli ja Osmo esimerkiksi. Mika on ärsyttävän villi ja Esa on vähän liian röyhkeä. Musta tuntuu että Teppo vähän pelkäsi minua silloin, kun toi sitä kynäpenaalia. Meinasi sotkeentua sanoissaan.

Mutta elämäni kauneimpana muistona on säilynyt se, kun Juuso hymyili minulle kirjastossa. Ja nyt en näe häntö koskaan, kun hän on jo lopettanut koulun.

Kyllä minulla oli naurettavat turat päällä koulussa siihen aikaan. Vanha, kulunut miditakki ja ihan hölmö vyön retku ja hohtavan vaaleanpunainen karvahattu, joka teki minut mustaihoisen näköiseksi. Ja kyllä se oli menoa sekin, kun Halttusen autoa oli kuljettamassa se huimapää ukko. Muuten, kiva näin muistella menneitä. Ajatella, mä säikähin sen ukon lirkuttelusta, että halusin oksentaa. Nykyään tuollainen ei sävähdyttäisi. On tullu vähä kokemuksia vuosien myötä.

Olin kateellinen Irmelille, kun sillä oli oikea poikaystävä (Martti) Niinhän se Irmeli, siitä on tullu sellanen Mata Hari, Ottaa (eikä oikein otakaan) ja jättää.

Anssipa ei olekaan ensi vuonna joka päivä koulussa, vain maanantain, tiistain ja keskiviikon. Menee samalaiseks pupujussitteluks kuin Juuson kanssa.