Tämä päiväkirja alkaa vuodesta 1970, jolloin olin vielä 10-vuotias ja kansakoulussa. Presidenttinä oli Urho Kekkonen (mitään muuta ei olisi voinut kuvitellakaan, sanat presidentti ja Kekkonen olivat lähes synonyymejä keskenään mielessäni). Pukeuduttiin leveälahkeisiin housuihin ja kuunneltiin Hectoria, Kirkaa, Katri Helenaa, Dannya ym. Mutta minä en ihan tuolloin 70-luvun alkaessa vielä ollut pop-musiikista kiinnostunut, vaan pidin vanhoista venäläisistä kansanlauluista enemmän.

Asuimme Pohjois-Karjalassa pienehkössä rintamamiestalossa. Siinä oli kolme huonetta: kaksi makuuhuonetta ja tupa, ja meitä oli viisi, äiti ja isä, pikkusiskoni ja minä sekä mummo, isän äiti. Meillä oli myös koira ja kissa, pari lehmää, joskus vasikka sekä kanoja. Isä kävi tehtaalla töissä ja viljeli samalla pientä maatilaamme, äiti oli kotona ja hoiti lehmiä mummon kanssa.

Talomme oli metsän reunassa rauhallisella ja kauniilla paikalla pienen mäen päällä. Ympärillä oli peltoja ja metsää. Kävin kansakoulua joka oli noin viiden kilometrin päässä. Menin kouluun kävellen joka päivä, mitään busseja siellä syrjäseudulla ei kulkenut. Suurin osa matkasta oli ihan kapeaa maalaistietä, lähes poluksi sitä voisi sanoa. Matka vei halki metsien ja niittyjen sekä pienen lammen ohi. Muutama talokin matkan varrella oli peltoineen.