Kävin eilen Paulan luona. Siellä oli myös 8- tai 9-vuotias Paulan serkku Jukka. Kun me pelattiin sulkapalloa, me lyötiin tahallaan metsään ja käskettiin Jukan hakea se. Sen oli pakko hakea, muuten Paula olis lyöny mailalla persiille.

Ja sitten kun pelattiin käsi-pesäpalloa, me pelattiin aivan epäoikeudenmukaisesti Jukkaa vastaan. Me voitettiin tietysti aina 10-0.

Paulalla oli mankalla Paul Mc Cartneyn ja Vingsien Hi-hi-hi. Se on hirveen hyvä.

Mutta kyllä me naurettiin hirveesti ainakin sulkapalloa pelatessa. Paula kun keksi lupsutuksen, löpsötyksen ja löksötyksen. Aina, kun palloon ei osunut me sanottiin:"No, minnekä se pallo jäi lupsuttamaan."

Sitten Paula keksi sllaisen jutun että ukko kun rupeaa heittämään tikkaa haarojensa välistä, niin tikka sattuukin persijeen ja tulee napakymppi.

Ja entäs kun Paula keksi Jukalle uuden nimen: Tinasotilas. "Tuo tököttää tuossa ihan kun tinasotilas."

Sitten minä lähdin Paulan luota ja vein pari kirjettä postiin (Hertan kosmetologille ja kirjeenvaihtokaveri Ullalle).

Pöntisen pihassa Erja nostalti mulle kättään ja minä huiskutin takas. Annikki sanoi, että: "Koulustako se Tuuli on tulossa?" kun mulla oli kassi olalla. Minä vastasin pilanpäiten, että "Koulusta." Sitten Erja tuli tielle kissanpentu sylissään. Näytti sitä minulle ja sanoi : "Kahtoo piä pitkänä." (Tarkoitti sitä kissanpentua). Minä kysyin ihmetellen: "Piä pitkänä?" Erja: "Ei kun kaula pitkänä, oli tarkoitus sanoa." Eipä se mitään tuo. Kun minä yhesti olin kaupassa ja minun olis pitäny sanoo viittä pennii vaille kolme markkaa, niin minä sanoinnii jotta viittä minuuttii vaille kolme markkaa. Ei Erjakaan ole enää suutuksissaan. Kyllä se on kivakin joskus.