Hei! Tänään on jouluaatto. Sain monta lahjaa. 3 suklaalevyä, värityskirjan, karkkipussin, joulupöytäkoristeen, pyyhekumin, värikynät, tähtisadetikkuja, kerraston, piirustuslehtiön, puseron, päiväkirjan, suklaakävyn, suklaasydämen, öljyvärit. Minä sain samanlaisen Ruusukimppu-suklaalevyn äidiltä kuin Irmeli koulun päättäjäispäivänä sai Martilta. Silloin sain Irmeliltä myös sen valokuvan, jota olen aina toivonut. Se kuva on otettu silloin, kun Irmeli, Martti, Risto, Esa, Maarit, Kari ja minä olimme eräällä kävelyretkellä, josta kerrroin toisessa (vai sanoisinko ensimmäisessä) päiväkirjassani.

Mozartin 40. on ihana! (Päivi Paunun ja Kim Floorin esittämä versio). Se on parasta musiikkia, mitä olen ikiä kuullut. Nykyään se onkin toisena levylistojen kärjessä. Minä ja Irmeli olemme muuten tapelleet hirveästi eka A:n poikien kanssa. Paperipallosotaa ja vaikka mitä sotaa. Kaikkien eka A:n luokan poikien nimiä en tiedä. Tunnen vain Martin, Jouni K:n, Risto H:n, Risto K:n, Heimo S:n ja Tepon. En kyllä tiedä Tepon sukunimeä. Olen vain kuullut poikien sanovan häntä Tepoksi. Kerran heitin märän paperin Tepolle naamaan. E kyllä ehtinyt nähdä hänen ilmettään, sillä juoksin tieheni äkkiä. Kyllä meillä on ollut hauskaa Irmelin kanssa!

Kun olimme linja- auton odotuspaikalla, Irmeli sanoi: 2 viikkoa tätä kidutusta. Kidutusta tämä joululoma kyllä onkin, kun ei voi nähdä Teppoa eikä muita, eikä tapella niiden kanssa. Kerran voimistelutunnilla, kun meidän olisi pitänyt pelata erästä pallopeliä, oli pakkanen. Meidän olisi siis pitänyt pelata sitä pellopeliä, mutta se nyt vasta oli typerä keksintö Irmelin ja minun mielestä ja me mentiin kolaamaan jääkiekkorataa. Ja tottakai me jouduttiin tappeluun, kuinkas muuten. Katsos, kun ope sanoi, kolatkaapas, Tuuli ja Irmeli pois nuo lumet tuolta maalin edestä. Ja Jarkko sattui olemaan maalivahtina siinä, ja hän rupesi roiskuttamaan lunta meidän päällemme. Sitte myös Ari ja Asko tulivat roiskuttamaan mailoillaan lunta. Kun sitten menimme lämmittelemään sisälle, opettaja sanoi, että kyllä ne pojat näyttää noista tytöistä tykkäävän. Se näkyy lumen määrästä. Ja meidänhän vaatteissa oli eniten lunta (minun ja Irmelin). Oli tuon Seijankin takki aika paljon lumessa, mutta Irkun ja minun takeista ei pohjaväriä tiennyt. Puh, viimeinkin on kaikki kerrottu! Terve!

Ain niin, ja sitten se juttu, kun Irmeli, minä, Eeva ja Pirjo seisoimme kirjaston edessä juttelemassa, tuli kirjastosta muutamia kansalaiskoulun jätkiä, mm. Juuso. Tässä se keskustelu:

Juuso: Anna se nyt!

Hannu: Saat sitten.

Paavo: Eri asia, keltä saat.

Enempää en kuullut. Se minua vaan ihmetyttää, kun Juuso kaverustaa Hannun ja Paavon kanssa. Tupakkaako lie tinkinyt. Mutta olen sitä minäkin polttanut tupakkaa. Kerran yksinäni vinnillä. Ei ollut oikein hyvää eikä oikein pahaakaan.

8 sivua! En ole kirjoittanut näin paljon yhdellä kertaa edes eka päiväkirjaankaan.