Tänään oli hiihtopäivä. Hiihtopäivä alkoi syönnin jälkeen ja ne joilla ei ollut suksia, kävelivät Vallisärkälle ja ne, joilla oli sukset, pääsivät linja-autossa. Minulla ei ollut suksia. Kävelin siis Vallisärkälle. Siellä tapasin Irmelin, joka oli mennyt sinne linja-autolla. Kävimme Irmelin kanssa WC:ssä, tanssilavalla ja vanhassa suuressa talossa, jossa myytin mehua ja limsaa. Kun Irmeli ja minä menimme erääseen sen suuren talon huoneeseen, Teppo oli siellä. Heti minun silmäni osuivat häneen ja hänkin katsoi minua silmiin. Hän katsoi niin kauniisti, että hänen silmänsä aivan paloivat. Sitä katsetta en unohda koskaan. Sitten katsoin alas ja sitten käännyin selin häneen. Joku potkaisi olutpurkin pääni yli korkealta ja Teppokin rupesi potkimaan sitä. Kyllä oli kivaa siellä Vallisärkällä. Tämä päivä on hauskimpia päiviäni. Tulin suoraan kävelemällä kotiin Erjan ja Päivin kanssa. (Toivottavasti Tepolla ei ollut ikävä linja-autopysäkillä). Saipahan ainakin tietää, että asun Vallisärkän lähellä. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Teppo "love me." Moi!