Olenkohan mä muuttunut lapsellisemmaksi tämän kesän aikana. Mä taidan olla vähän tärähtänyt. Eilen mä panin kaikki hammasharjat likasankoon pilanpäiten ja tänään työnsin hollannikkaat hellaan. Moisetkin itsemurhavälineet. Eilen iltapäivällä mä tein hollannikkaitten kanssa ulkorappusissa komean kunniakumarruksen. Sen jälkeen päätin, että holtsut häviää. Nyt on jalat sen kumarruksen jäljiltä mustelmilla.

Mä olen nyt keppostuulella. Ilkeyksissäni upotin hammasharjat likasankoon ja likasankon tyhjensin paskahuussin taakse. Mä jouduin hakeen takas ne hammasharjat, mut kumma kyllä eivät keksineet panna mua peseen niitä. Musta taitaa olla tulossa Vaahteramäen Eemeli!

Mä olen keksinyt yhden kepposen mummolle. Kun se rupee keittämään kahvia, niin mä suljen pääkatkaisijan, saa sitten mummo ihmetellä, kun ei kiehu. Kerran mä pudotin kahvelin (=haarukka) mummon piimätölkkiin, mutta siitä on jo aikaa. Mummo ei oo nyt kotona, kun se meni Auvo-sedän kesämökille. Mummo haetaan kai takas lauantaina.

Mä olen nyt saanut uuden aatteen. Sen nimi on "haaveilu hiiteen." Sellainen juttu, että mun on lopetettava tää unelmointi, että joku poju suutelee mua. Voi hitto mitä lässynlässyä. Haaveilu on tylsää ja sitten on on niin väsynyt ja kulkee kuin puoliksi unessa. Eihän järki yhtään kehity, jos ajattelee aina vain rakkautta. Ei ihme, että olen ollut tyhmä ja kömpelö, jos joku on vaikka äkkiä kysynyt jotain niin en ole osannut kunnolla vastata. Koko ajan täytyy valvoa ja tarkkailla ympärilleen, eikä "nukkua." Silloin tuntiosaaminenkin paranee. Kunpa joskus tulisi pitkä aika, että en rakastuisi kehenkään. Rakkaus on inhottavaa, jos se perustuu vain haaveilupohjalle (niin kuin se mulla usein tekee). Sanotaanhan laulussakin, että Älä lemmi nuorena, se tuottaa vain sydämen tuskia. Rakkaus tekee hölmöksi, jos aina ajattelee vain sitä. Kyllähän se siinä sivussa saa kulkea, mutta ei muodostua pääasiaksi.

No, asiasta toiseen, mä sain keltaisia kirjekuoria, ja toivon, että tänään tulis kirje, että voisin kirjoittaa.

Tyhmää muuten koulussa olla vapaatunnilla sisällä, tai yleensä koululla. Varsinkin yksin. Kaikki sitten irvii ja tuijottaa. Olin kyllä hölmö, kun en silloin alussa pyrkinyt Päivin ystäväksi. Tanssiinkin kun (Tiinan samperi kun hyökkäs sisään, siis naapurin emäntä. Onneksi selvisin hienosti kysymyksistä ja sain sen lähtemään heti pois) haettiin, mä en koskaan lähteny Päivin kanssa, vaikka kaikkien muiden kanssa lähdin. Ja jos jossakin seurassa oli Päivi, niin lähdin heti pois. Nyt siitä saa kuulla kunniansa.