Tänä aamuna, kun seisoin Annikin ja Erjan mökin luona, tuli Erja sukkasillaan ulos, ja kutsui minut sisälle. Hän antoi minulle kolme kirjettä ja ne olivat kaikki tarkoitetut Ellille. Erja sanoi, että pane ne salaa Ellin veljen laukkuun. Ja sitten hän käski sanoa Hilkalle, että sanoo terveisiä Eila K:lle terveisiä häneltä. Sitten tuli myös Päivi L. sisälle. Me juttelimme siinä vähän aikaa. Päivi rupesi katsomaan ikkunasta, tuleeko sieltä ketään, niin silloin hän huusi hätääntyneenä: Hei, auto on jo tullut. Me juoksimme hirmuista vauhtia ulos ja auton vieressä sattui seisomaan Hannu H. ja me Päivin kanssa husimme yhteen ääneen: Pois edestä! Onneksi me ehdimme linja-autoon. Linja-auto (sisään päästyämme) lähti nopeasti liikkeelle ja minä horjahdin ja tallasin Pekan varpaille.

Sitten kun auto oli tullut koulun pihalle ja olimme tulleet autosta ulos, Hilkka käveli edelläni, ja minä ajattelin, että nyt on sopiva aika sanoa se Hilkalle. Sanoin: Hei! Sano terveisiä Erjalta Eila K:lle.

Hilkka: Eila K:lle?

Minä: Niin.

Sitten, ennen matikan tunnin alkua odotimme opettajaa sisällä eka A-luokan pöydällä. Irmelin kanssa. Hilkka tuli luoksemme ja sanoi minulle: Ei se Eila K. tunne ketään sen nimistä.

Minä: Mitä?

Hilkka: Eila sanoi,  että hän ei tunne sinua.

Minä: Mutta Erjaltahan sinun olisi pitänyt ne terveiset sanoa.

Hilkka: Jaa!

Se asia selvisi siihen.

Matikan tunnin loputtua, kun Ellin veli oli lähtenyt luokasta, sutkasin kirjeet hänen pulpettiinsa. Laukkuun en uskaltanut panna niitä, sillä luokassa oli muita. Syyttäisivät vielä varastelusta. Olimme sillä välitunnilla Irmelin, Astan ja Anjan kanssa sisällä, koska laittelimme Jukan ja Jarkon tuolille nastoja. Irmeli on hulluna Jarkkoon ja Marttiin hän on suuttunut korviaan myöten. Irmeli panee aina Jarkon tuolille nastoja. Osti 90 nastaa eilen vapaatunnilla. Jarkon tähden. Taitaa olla Jarkon housut aina Irmelin mielessä.

Uskontotunnin lopussa S.R. sanoi: Taitaa olla jotain teerenpeliä tuon Irmelin ja Jarkon välillä, kun Jarkko katsoo niin kauniisti Irmeliä ja Irmeli katsoo vastaan. Siihen Jarkko sanoi: Minä katoin ihan toista. Opettaja sanoi: Mitä? Jarkko: Ei mitään. Irmeli oli punainen kuin keitetty rapu ja Jarkkokin oli vähän. Esa haukkui Jarkkoa väritelevisioksi. Ruotsin tunnin alussa Jarkko istui nastan päälle ja hymyili minulle tai sitten Hannulle, mutta ei hän ainakaan Irmeliä katsonut! Ei varmasti! Ja Irmeli on niin ihastuksissaan jotta häntä se Jarkko katsoo, vaikka ei varmasti ole Irmeli se, jota Jarkko rakastaa, vaan joku muu meidän jonossa. Itse hän sen tunnusti uskonnon tunnilla, kun opettaja härnäsi.

Mukavin poika tässä koulussa on Teppo, sitten on Juuso ja sitten Jarkko. Teposta ja Juusosta ei Irmeli onneksi tiedä mitään. Vaikka katsoi se vähän ihmetellen, kun Juuso hymyili minulle kirjastossa. Tällä hetkellä mä oon oikein onnellinen. Muuten niistä Ellin kirjeistä, Ellin veli näki ne ruotsin tunnilla. Pitkään hän niitä käänteli ja katseli ja pani ne laukkuunsa. Mutta en kyllä sanonut hänelle, että minä ne sinne panin. Heikki ja Heimo S. ovat myös aika kivoja poikia. Oikeestaan mä tykkään kaikista hyvännäköisistä pojista.