Olin viime yön Paulan luona yötä. Kerrankin oli kivaa. Opettelin ulkoa muutamia hyviä iskelmiä ja kirjoitin ne kotona omaan muistivihkooni. Nämä kappaleet "Äänesi mä kuulen", "Borriquito" ja "Soley soley". Rupean käymään useammin Paulan luona, että saan lisää sanoja.

Minä, Irmeli ja Seija olemme koulussa kolmestaan. Vapaatunnilla Irmeli ja Seija olivat kahdestaan, minä olin Emman kanssa. Kävin kysymässä hollannikkaita. Putkoseen tulee vasta lakon loputtua, mutta Halttuseen tulee värillisiä hollannikkaita jo huomenna. Ihanaa ajatella, että kohta minulla on harmaiden, lonksuvien kalossien sijasta ihanat kirkkaanväriset hollannikkaat.

K:sen "pennut" on muuten aika kivoja. Kun Emma keräsi purukumeja PKO:ssa olevasta hyllystä, Arto oli hänen takanaan ja rykäisi äänekkäästi. Sitten hän hymyili minulle. On hän hymyillyt muulloinkin, kerran hammaslääkärissä. Arto olisi muuten kiva, mutta hänellä on aina niin huonot vaatteet ja sotkuinen tukka (Samaa ei voi kyllä Teposta sanoa) päinvastoin kuin sisarellaan Tuijalla, joka tervehti minua nostaen kättään. Tuijalla on aina uusia ja muodikkaita vaatteita. Keväälläkin Tuija sai blazerin, hollannikkaat ja pitkikset, kun taas Arto-parka sai tyytyä pelkkään lippalakkiin. Ironista. Moi!

J.K. Toivottavasti huomenna ei tapahdu mitään mullistavaa. Ei riitä päiväkirja.

J.J.K.K. Juusolla oli uusi villatakki. Melkein samanlainen kuin se oranssi, mutta väriltään vihreä.