Et usko miten me naurettiin tänään. Varsinkin Paula ja mä. Mä, Katri, Hilkka ja Paula ollaan tätä nykyä neljästään. Eräällä välitunnilla me taas kierrettiin kiekkoa kirjastorakennuksen ympäri. Teppo kavereineen käveli meitä kohti vähän edempänä. Teppo löysi maasta puhjenneen pikku maitotölkin, ja rupesi potkimaan sitä. Hän potki sitä eteenpäin, mutta sitten kun tuli meidän kohdalle, potkaisi sen meidän eteemme. Olisin potkaissut sen takaisin, mutta Katri tallasi sen päälle. Pojat nauroivat. Sitten Teppo potki sen taas meidän eteemme. Takaa kuului vain tasaisin väliajoin: poks! ja tölkki lensi jalkojemme välistä meidän eteemme. "Kummallinen maitopurkki, kun seuraa meitä", sanoin minä ja Paula nauroi. Katri näytti onnettomalta.

Me Paulan kanssa naurettiin kuin hullut. Tässä muutama juttu: Kun Katri imi takissaan olevaa mustaa nauhaa, niin Paula kutsui minut vähän kauemmas ja sanoi, että ihan kuin Katri imisi ukon tiitinpäätä. Katri sanoi muka tietävänsä, mitä se Paula oli mulle sanonut. Mutta ei se varmaan tiennyt, kun imi sitä nauhaansa niin hartaasti.

Mutsi muuten pääsee kauppakouluun. Maija tuotiin taas himaan mutta se kai viedään kohta Vaalijalaan.

Ajattele, Tepolla on kax semmosta pitsipuseroa. Punainen ja musta. Mokomakin pitsityttö. Ja entäs sitten ne rukkaset! minä ihan pelkään niitä! Mutta jokaisellahan on tietysti huonot puolensa, minussakin. Niin että mitä tässä toisia haukkumaan.

Todellakin siinä punaisessa pitsipuserossa Teppo näyttää ihan tytöltä. Se musta pusero sopii hänelle paljon paremmin. Ja voi juku niitä rukkasiakin. Ne on sitten niin hölmöt, että! Kyllä se oli sitten niin hölmön näköinen kun kantoi toisessa rukkaskädessään Grandi-tölkkiä. Melkein inhosin häntä silloin. Mutta kyllä hän ihmisenä on kiva, ei siinä mitään. Ja minua ihan säälittää, kun ei ole raukka kasvanut! Melkein mua itkettää. No moi!