Meillä oli enkkua eka tunnilla. Se ei ollut kuitenkaan aivan tavallinen englannin tunti, sillä me kuuntelimme englanninkielisiä lauluja ja jokainen sai kysyä opettajalta vaikka mitä, ja kyllä me nauroimme niillä kysymyksillä ja vastauksilla kanssa. Lopuksi opettaja tarjosi karamellit jokaiselle. Olisipa muulloinkin englannin tunnit samanlaisia. Hän ei muuten enää ensi vuonna opeta meidän koululla.

Meillä oli tänään myös patikkaretki. 10 kilometriä olisi pitänyt kävellä, mutta meidän ekaluokkalaisten ei tarvinnut kävellä kuin 4 km. Oli kiva siellä patikkaretkellä. Irmeli otti kuvia meistä. Meitä oli siinä yhdessä ryhmässä minä ja Irmeli, Maarit, Heikki, Erkki, Kari, Esa, Ari ja Risto. On muuten kiva elää sitä aikaa jolloin tytöt ja pojat eivät seiso enää sadan metrin päässä toisistaan. Sen jälkeen kun Irmeli oli ottanut ensimmäisen kuvan, näimme että Erkki käveli toista tietä pitkin mäen päällä. Esa sanoi että kutsutaan Erkki tänne. Kukaan ei iljennyt ja Kari huusi lopulta, että Erkki tule tänne. Erkki tuli ja hänellä oli taskussa kaljapullo. Siitä hän tarjosi jokaiselle, kuka vain halusi. Tulomatkalla Risto lauloi vaikka mitä lauluja. Tällaisia ne olivat, muunnelmia: Jos mustan kissan saisin, mä sitä tanssittaisin - Jos Maaritin omaks saisin, mä hänet heti naisin. Jaakko-kulta, Jaakko-kulta, herää jo - Tuuli-kulta, Tuuli-kulta, herää jo, herää jo. Oi Irma, oi Irma kaipaan lemmen lääkintää - oi Tuuli, oi Tuuli, mä kaipaan lemmen lääkintää. Ja Maaritista samalla tavalla. Tämä oli kyllä tähän asti minun elämäni hauskin päivä.