Kun minä ja Irmeli istuimme I A:n pöydällä, Pekka, Arto ja Seppo olivat I A:n ovella. Teppo sanoi Pekalle: "Mitäs Musta Pekka? Minä olen Mikki Hiiri." Irmeli katsoi minua viekkaan näköisenä. Kyllä minua rupesi naurattamaan. Voi, miten minua naurattaa aina se Teppo kun se puhuu sillä "vikisevällä" äänellä. Se ääni sopii kyllä täsmälleen Mikki Hiirelle. Yritä arvata, minkä takia luen aina tästä lähtien Mikki Hiiren sarjakuvat Aku Ankasta.

Kun kuljin ruokatunnin jälkeen I A:n auki olevan oven ohi, Teppo jutteli poikien kanssa. Miksikähän Teppo aina katsoo minua puhuessaan vaikka puhuukin aivan muista asioista.

Tämän päivän ihanin juttu on seuraava: Irmeli meni enkun tunnin jälkeen Seijan luo ja minä seisoin yksinäni erästä pylvästä vasten, joka pitelee sadekatosta pystyssä. Juuso seisoi poikien käsityöluokan edessä ja lähetti lumipallon pyörimään maata pitkin minun luokseni. Ihanaa! Lumipallo kosketti jalkojani ja vieri vähän kauemmaksi minusta.Sitten Juuso rupesi pommittamaan tyttöjen vessan portaiden kaidetta ja hänellä näytti olevan hauskaa. Hyvä kun ei ottanut minua kokonaan objektiksi, ajattelin. Sitten tuli Irmeli, ja tallasi vahingossa sen Juuson heittämän pallon, mokoma, ja se pallo kun oli minulle niin rakas, että olisin halunnut katsella sitä koko loppuvälitunnin. Voi! Pidän Juusosta siksi, että hän:

a) on suloisen näköinen

b) ei mahtaile, vaikka hän onkin älykäs ja taitava

c) ei koskaan heittele minua kovilla kivillä tai kovilla lumipalloilla, kuten muut pojat vaan ihan pienillä kivillä ja pehmeillä lumipalloilla. Herättääkseen huomiota. Ei kiusatakseen.

Ehkä en ole sittenkään "out" Juuson mielestä.

Meillä kotona ruvetaan tekemään huoneita vintille. Toivottavasti ja ehkä saan sitten oman huoneen. Siten kirjoitan siellä päikkäriä ovi tiukasti lukossa ja himmeä taskulampun valo päällä. Ihanaa! Katri ja minä lähdemme kesällä leirille Hiirenniemelle ja Irmelikin ehkä lähte. Ihanaa!