Mun käsivarret ei oo enää niin laihat kun ennen, koska mä oon ruvennu heittämään tikkaa. Se onkin parempi harrastus kuin kammarissa nyhjöttäminen. Ennen kannattaa harrastaa urheilua kuin kirjoittaa typeriä kertomuksia paperit täyteen, kun ne on kuitenkin niin huonoja, että ne on pantava hellaan. Ei minusta ainakaan kirjailijaa tule. Kirjoittaminen on ihan tylsää. Ennen mä vaan nyhjötin koko alkukesän tuolla takahuoneessa, kirjoitin typeriä lässytyksiä (joita lukiessa ihan hävetti) ja uneksin. Ja ai-jai miten rupesi pyörryttämään, kun koko päivän oli istunut ja sitten noussut illalla ylös. Miten sitten oli inhottava olo! Mutta kun urheilee, esimerkiksi heittää tikkaa, niin siinä piristyy ja tulee vahvemmaksi. Istuessa vaan perse painuu ja kaikki lihakset surkastuu (aivotkin). Mulla on ennätys tikanheitossa 97. Mummolassa (heitetään 5 kierrosta peräkkäin ja tulokset lasketaan yhteen) mä sain sen tuloksen 97 ja täällä kotimökillä yhen kerran saman. Sen ennätyksen kun sais rikottua. Reijolla on ennätys 127 ja Senjalla muistaakseni 107. Sen mä muistan, että kaikilla oli viimeinen numero 7. Tänään mä heitin 2 kertaa yhellä heittokierroksella kaksi tikkaa kymppiin! Tikka meni kymppiin aika usealla kierroksella.

No moi! Pitää lähteä tekemään uutta ennätystä (että voittais edes tuon Senjan).