Kiva, tänään on taas Peyton Place! Jos sitä edes jaksais katsoo. Mä oon voinu pahoin jo melkein viikon. Faijaki sano, että häntä oksetti tänä aamuna. Hän oli syönyt kaksi Aspiriinia. Mikä ihmeen äjöttäjä minun vatsassa oikein on? Vaikka oon mä kyllä tänä päivänä ollul vähän pirteempi. Mä valoin kynttilän. Je on jäähtymässä. Jäähtymisen tarpeessa minäkin kyllä olisin. Mä luin äsken läpi mun eka päiväkirjan. Kyllä niillä lapsellisilla lausahduksilla saa nauraa! On sitä tyhmä pitänyt olla kansakoulussa ja oppiksen ekalla. Ja millaisia vaatteita mulla silloin olikaan! Lyhyt ja leveä hupputakki, kapealahkeiset housut, rumat tikkipäällysteiset rukkaset ja vuotava nenä... yms.... Miten ihmeessä olen iljennyt pukeutua sellaisiin??

Muuten arvaas, minkälaisia tunteita sydämessäni tällä hetkellä liikkuu sitä lumipallonheittäjää kohtaan? Teppo saa kyllä minun puolestani painua vaikka helvetin kuuseen. Mokoma kakru! Muuten siitä Veli-Matista vielä, mitähän varten se heitti sen lumipallon olkapään yli vaikka olisi saanut osumaan niin läheltä? Sitten se hymyili ja pudisteli vielä kintaitaankin, että mä varmasti huomaisin, kuka sen heitti. Kerran mä törmäsin siihen tyyppiin ja sydämessäni ailahti lämpimästi, mutta sitten muistin Tepon. Mutta nyt ei ole ainakaan Teppo esteenä! Niin, ja sitten kun se yx Jussi oli avannu sen oven, niin V-M tuli mun perässä käytävällä ja painui sitten P:n luokan luo. Mä jäin juttelemaan Lean, Helin ja Annikan kanssa. Siellä luokan luona se vielä vilkaisi tännepäin ja painui sitten tupakalle. Toivon, että hän edes vähentäisi tupakanpolttoa, koska hän on niin kalpea. Vaikka hän onkin niin kalpea, hän on aika kivannäköinen. Harmaanruskeat silmät ja vaalea aika pitkä tukka. Ja mikä ääni sillä on! Kummallisen käheä.

Mutsi tulee just! Moicca!

P.S. Mä jatkan nyt vähän myöhemmin. Mä sain Leenalta kortin ja Riinalta tuli kirje. Se lähetti luokkakuvansa.

Mut nyt mun täytyy kertoa, mitä mä sain joululahjaks. Mä sain: Pitkän kirkkaanpunaisen yöpaidan, 2 suklaakonvehtirasiaa (joista toinen on vielä täysi), suklaalevy, kerrasto, kirja, jonka nimi on Ullan ystävät. Se oli hirmu hyvä. Mä rupeen keräämään sitä kirjasarjaa. No moi nyt lopultakin!