Ajattelin tänään vähän kirjoittaa huumorista ja sellaisista asioista, mistä tulee joku henkilö mieleen.

Huumori on hyvä asia. On kiva nauraa hirveästi jonkun kaverin kanssa. Mä olen saanut joskus hirveitä naurukohtauksia Paulan, Aunen ja Erjan kanssa. Mutta on me jonkun verran kikatettu myös Irmelin ja Katrin kanssa. Mutta silloin ei ole kiva jos koulussa oppitunnilla tai kylässä kahvipöydässä muistuukin yhtäkkiä joku hassu asia mieleen ja alkaa nauraa yksinään. Silloin toivoo, ettei olisi koskaan sellaista asiaa keksinytkään.

Paulan kanssahan oli se "mukki" ja "rinkula" ja monta muuta.

Aunen kanssa me naurettiin kaikenlaisilla tuhmuuksilla. Mutta kyllä me joskus tapeltiinkin. Ai niin, kun me katsottiin yhtä harjoitusta jossa piti (se oli äidinkielen harj.) yhdistellä eri lauseiden alku- ja loppuosia. Yhdessäkin harjoituksessa oli vierekkäin lauseet: "Suljehan se suusi, johon Moppe haudattiin." Tai "Lainaa minulle kirja, taikka partasi putoaa" Mä kävin hakemassa sen kirjan. Siinä oli tällaisia ryhmiä:

Ai peeveli, kun me silloin naurettiin! Eräänä päivänä, kun me oikein innostuttiin, niin Paavo sanoi minulle: "Suljehan jo suusi, johon Moppe haudattiin."

Alkuaikoina me oltiin Aunen kanssa pahoja vihollisia. Aune luuli minua itkuiikaksi. Minä sanoin Aunelle: "Sinä olet neekeri. Koko koulun rumin tyttö." Seuraavana päivänä Aune sanoi minulle ihan samat sanat. Minä nauroin sillä. Sen jälkeen Aune ei haukkunut minua enkä minä Aunea, vaan meistä tuli ystävät. Pahimmista vihollisista! Vastaavanlaista ei ole minulle koskaan tapahtunut.

Erjan kanssa me kans kikatettiin hirveesti tunneilla.

 

Minulle tulee pataässän kuviosta mieleen Anssi. Aina kun mä pelatessa saan tuon patakortin käteeni, muistan hänet. Ehkä sen takia kun hän on niin tumma, ja omistaa paljon mustia vaatteita.

Kun kuuntelen mankkaa, niin Ring-ringistä tulee mieleen Ilu. Se laulu oli mielessäni silloin kun Ilu hymyili minulle. Ja Ring-ringissä on niin ketmuileva sävel.

Mutta myös Gary Glitterin "I didn´t knw I love you"-kappaleesta mulle tulee Ilu mieleen. Mä kun nauhoitin sen televisiosta. Siinä Glitterin kitara nosti kätensä ilmaan. Hah! Kitara! Kitaristi tietysti! Ei kitaralla ole käsiä. Niin että kitaristi nosti kätensä ilmaan samalla tavalla kuin Ilu siellä pesiskentällä.

Siinä yhdessä kappaleessa on sellanen kohta kun: "Oh no"" niin se tuo mieleen yhden kahdeksasluokkalaisen jätkän joka kerran tuli kiskomaan mun laukkua. Ei se sillon sanonu sitä oh-nota vaan yhen toisen kerran, kun meinasi törmätä Ismon kanssa meihin.