Tänään oli aika hölmö päivä. Ei tullut edes vastattua kertaakaan. Minusta tuntuu, että tämä koulunkäynti on ihan hyödytöntä.

Mä ja Paula mentiin eräällä välitunnilla rähisemään Katrin luo. Mutta aloitetaanpa alusta. Irma oli tullut aamulla koululla Paulalta kysymään, että minkä autojen kanssa te tappelitte. No, sitten me mentiin haukkumaan Katri ja rähistiin että pitääkö sitä aina kaikki juoruta Irmalle.

Veli-Matti katsoi minua kun olin alakerran ilmoitustaulun luona ja se meni ulos. Kummallista, miten eräillä voi olla melkein valkoinen tukka ja silti niin tummanruskeat silmät. Mä pidän siitä yhdistelmästä.

Paula teki tänään mukin. Lensi rappusten alla polvilleen. Yritin pysytellä mahdollisimman vakavana, mutta huonoin tuloksin. Paula sanoi että se ei ole naurun asia. Vakavoiduin sitten ja kysyin sitten että koskiko.

Teppo oli viimeinkin pannut päällensä sen vaaleanruskean maihinnousutakin. Hyvännäköisiä ne takit eivät kyllä ole, mutta Tepolle sopii mikä tahansa. Huomaatko, en enää hauku häntä. Kun hän katsoi minua sisälle tullessaan kerran, tunsin jotakin entistä häntä kohtaan. Mulla on vanha kulta ja uusi kulta.

Kyllä me Paulan kanssa naurettiin taksia odottaessa. Kun Hartikainen ajoi autollaan ohi, niin minä sanoin: "Hartikainen niin hartaasti ajaa" niin Paula oli kuullut että "hattara" Me hirnuttiin kuin puolihullut sillä hattaralla. Mutta oli niitä hulluja muuallakin.

Kotimatkalla kun Paula oli juuri kääntynyt kotiinsa ja jatkoin matkaa yksin, alkoi metsästä kuulua karseata kirkunaa. Mä säikähdin kauheesti ja arvelin että joku pentu on tullu hulluks. Sitten mä rohkaisin mieleni ja karjaisin että turpa kiinni. Meinasin huutaa että perkele lisäksi, mutta onneksi hillitsin itseni; mitä siitä olisi tullut jos Keskiset olis ollu siellä metässä! Mä epäilen Keskisen Perttiä tai Kettusen kansakoulussa olevaa poikaa. Pikkupojan ääneltä se kuulosti. No niin, rääkyminen jatkui siitä huolimatta ja mä jatkoin matkaani. Kauheeta, jos joku olis hirttäytyny sinne metsään. Kävelin eteenpäin lumikokkareita potkiskellen ja arvelin että hulluja ovat, niin loppui se rääkynä. Kukahan siellä oikein on ollu? Myöhemmin vähän ennen Mustanlammen kohtaa ajoi Markku T. ohitseni. Minusta tuntuu että se oli Markku T:n käsikirjoitus Keskisen perheen ohjaamana ja Pertin näyttelemänä. No moi!

P.S.T. Taas päiväkirja on lopussa! Tietysti tapahtuu jotain jännää silloin kun ei ole päiväkirja.

Nyt on lähettävä tukan pesuun. Kello on kohta yheksän.

Moi!